« Home | Henkkaa ja Maukkaa » | Pähkinänkuoressa » | On se pakko vissiin yrittää » | Ei jaksa » | Vuosi 2006 » | I´m a Live » | Laiskuus » | Melontakurssi » | World Heritage » | Laiskuuttako? Kyllä! »

keskiviikko, huhtikuu 09, 2008

Lapinlumo

Tai lähinnä Saariselän lumo ehkä. Ei oo muualla tullut käytyä, vielä ainakaan. Mikä saa ihmisen onnelliseksi. Mä ainakin tiedän mikä mut saa onnelliseksi. Se on Saariselkä. Se fiilis kun kavelet hiihtomonot jalassa kohti latuja ja lumi narskuu jalan alla. Hiihtoasu kahisee ja vähän on viileä kun vaatetusta ei saa olla liikaa. Saavun ladulle ja näen onnellisten ihmisten nauravan ja tulevan menevän omia aikojaan. Lukitsen monot suksiin, kiristän sauvaan ranteisiin, vedän pipon ja varusteet kuntoon ja tunnen lumen narinnan suksien alla. Lumi oikein kutsuu hiihtämään...

Kun sitten pääsee matkaan siinä valkoisessa maisemassa ja hetken päästä ihan omaan rauhaan omassa porukassa, niin ei ihminen, ainakaan tämä ihminen, voi paljon muuta toivoa. Se hiljaisuus, puhtaus, se tunturien kauneus kun aurinko ja lumi leikkii toistensa kanssa, on jotain kokemisen arvoista.

Toki joskus pitää kokeilla vähän mihin sitä pystyy vai onko sitä jo liian mukavuuden haluinen ja tekee asiat sen helpoimman kautta. Lumisateessa ja kovassa vastatuulessa ylitimme Ahopään ensin ja koska kun kerran antaa hulluudelle periksi, niin piti vielä kokeilla kerran Isaakkipää, joka olikin ehkä se vaikeampi. Luistelusuksissa kun ei perinteisesti ole kauhean hyvä pito, niin oli siinä hieman tekemistä että kotiin pääsi. Kuviahan löytyy...
Posted by Zmuuzi :: 7:33 ip. :: 0 Comments:

Post a Comment

---------------------------------------